Kirjoitin eilen tällaisen:
"Nyt myöhemmin olen aina joskus opettanut sirkustaitoja
kävelyllä ohi kulkeville koirille. Mietin, että josko sama itse
oppimisen tapa sopisi lapsillekin:
Näin oppii tekemään kuvioita ja näyttävää tunnelmallista tyyliä aina
hetken mielitekojen mukaan. Jos vaikka kävelee, kuljeskelee, niin
jossakin kohden tekisi mieli vaikkapa hypähtää, kohta ottaa
tunnelmallinen askel tai kaksi, kiepahtaa, jne, mitä nyt mieleen
tulee. Niin jos ne tekee variaatioina tavalliseen kulkuun, niin
tekemisentapa ja motivaatio ovat tutut ja niin voi valita hyvältä
tuntuvan kohdan, tunnelmallisen keskikohdan juuri silleen kuin
motivaatio on, ja niin on tavallaan hieno liike ja motivaation tuomaa
tenhoa siinä jo heti. Ja tätä kun ei tee jankaten vaan hyvällä
huomiolla kulloisenkin motivaation mukaan, niin kuin positiivisten
tunteidenmukaista (ei kipuja ainakaan) ja hyvin toimivaa ja
turvallista on, niin niin voi oppia uusia taitoja, jopasirkustaitoja."
Siis sirkukseen motivoituneisiin hetkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti